keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Vapaa tahto

Sam Harrisin ja Daniel Dennettin väittelyn takia kerron mitä vapaa tahto on ja mitä se ei ole. Vapaa tahto on vapaana oleva tahto kuten vapaa ihminen on vapaana oleva ihminen. Se on kirjaimellisesti jonkinlaisessa tilassa oleva tahto.

Se ei ole sattumanvarainen tahto. Se ei ole fysiikan laeista tai determinismistä riippumaton tahto. Sattumanvarainen tahto ei edes olisi mikään tahto. Sattuma ei tahdo mitään. Ihminen joka tekisi päätöksensä täysin riippumatta mistään olisi vain satunnaisuutta vailla tahtoa.

Ihmiset jotka väittävät ettei vapaata tahtoa ole argumentoivat sattumanvaraisen tahdon olemassaoloa vastaan. Oikea vapaa tahto on vain itsenäinen päätöksentekoyksikkö. Se voi olla täysin deterministinen.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Kysymys vastaukseen

...mutta kuka ruokkii köyhät vapaassa markkinataloudessa?

Aina kun tätä kysytään, niin vastaan, että sinä (siis kysyjä), koska sinä välität köyhistä ja heidän ravinnontarpeestaan. Jos et välitä, niin miksi se edes on ongelma sinulle?

Ongelma on yhtä hullu kuin, jos olisin huolissani, että kuka ruokkii kissani ensi talvena. Jos minä välitän kissastani (ja välitän) ja minulla on varaa ruokkia se (ja minulla on), niin minä ruokin kissani. Jos minä en välittäisi kissastani, niin en olisi huolissani siitä että kuka ruokkii kissani. Tästä seuraa loogisesti, että jos minä en ruoki kissaani vaikka minulla olisi varaa, niin minä en välitä saako kissani ruokaa vai ei. Eli minun kissani jää ensi talvena ruokkimatta vain jos minä en välittänyt ruokkia sitä. Jolloin koko huolestumiseni oli huijausta. Yritys manipuloida muita joko tekemään puolestani jotain mitä minä haluan tai tuhlaamaan resurssejaan.

Ihmiset jotka kyselevät, että kuka ruokkii köyhät ovat epärehellisiä kysymyksessään. Jos he välittäisivät köyhistä, niin he ruokkisivat köyhät. Koska kysymys implikoi etteivät he aio ruokkia köyhiä, niin se kertoo, etteivät he välitä köyhistä, mikä kertoo ettei mitään ongelmaa ollutkaan heille. Oli vain yritys manipuloida muita.

Heillä oli vastaus valmiina ja sitten he yrittivät löytää siihen vastaukseen kysymyksen. Vastaus on yleensä sosialismi. Kysymykset vain vaihtelevat.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Tiedonmetsästys

Luonnonlapsen ensimmäinen ravinto tulee suoraan äidin tissistä imemällä. Sen jälkeen äiti syöttää hänelle ruokaa suoraan suuhun. Vähän kasvettuaan lapsi alkaa syömään itse vanhempien hänelle hankkimaa ruokaa. Sitten hän oppii valmistamaan vanhempien hankkimista raaka-aineista ruokaa. Mutta vasta kun isä opettaa hänet mestästämään ruokansa itse hän lähestyy miehuutta. Ensin metsästämällä kuten on opetettu ja sieltä mistä on opetettu. Vasta kun hän tekee itsenäisen päätöksen mistä ruokansa metsästää ja miten on hänestä tullut mies.

Me emme enää metsästä ruokaamme itse, koska on tehokkaampia tapoja hankkia se. Älyllisesti meistä ei kuitenkaan tule aikuisia ennen kuin opimme hakemaan tietomme itsenäisesti ja käsittele sitä itsenäisesti. Pieninä lapsina meille syötetään vanhempien ja opettajien osalta väitteitä jotka hyväksymme heidän auktoriteettiaseman myötä. Jotkut jäävät tälle tasolle loppuiäkseen ja ovat riippuvaisia valtamedian tuottamista valmiista tieto ja mielipideannoksista. Toiset etsivät laajemmasta valmiiksi tarjotusta (tieteellisestä ja pseudotieteellisestä) tiedosta itselleen sopivia raaka-aineita. Vasta kun kykenemme itsenäisesti etsimään raakadataa ja siitä luomaan toimivia hypoteeseja ja testaamaan kehittelemään niitä teorioiksi, niin olemme älyllisesti aikuisia.

Aivan kuten käytät haju- ja makuaistiasi testataksesi onko suuhusi laittama ruoka syömäkelpoista, niin käytä älyäsi testataksesi onko lukemasi tai kuulemasi totta.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Kyseenalaistamattomuus

Selailin Dawkinsin youtube videoita ja luin kommentin, miten ei enää jaksa seurailla uskonnollisia väittelyitä, koska uskovaiset eivät tule muuttamaan käsityksiään vaikka kuinka loogisesti ne kumottaisiin. Yksi merkittvävä syy, miksen itsekään enää jaksa niitä keskusteluita. Toinen on, että vastapuolenkin argumentit ovat saman toistoa.

Tämä haluttomuus muuttaa mieltään ei kuitenkaan rajoitu uskontoon vaikkakin se on erinomainen esimerkki siitä, koska uskomukset ovat peräisin paljon kehittymättömimmiltä ajoilta. Sen vuoksi, kyvyttömyys muuttaa mieltään on silmiinpistävä. Näen että kyseessä on yleinen inhimillinen piirre, että ihminen ei normaalisti kyseenalaista maailmaa johon hän on kasvanut. Ihminen joka on kasvanut aikuiseksi yhden vallitsevan käsityksen alaisuudessa ei tule sitä muuttamaan itsenäisesti vaikka se kuinka loogisesti osoitettaisiin vääräksi faktoilla. Hän muuttaa sen korkeintaan siinä vaiheessa kun lähienenmmistö muuttaa sen. Kun hänen heimonsa muuttaa sen.

Alati ajankohtainen esimerkki tästä on verotus. Se on ollut niin kauan että kukaan nykyään elävistä ei ole edes tuntenut ketään, joka olisi elänyt aikana ilman veroja. Ainakaan "sivistysvaltioissa". Verot ja kuolema ovat todellisuus johon ihmiset ovat kasvaneet. Ihmiset ovat myös kasvaneet siihen, että varastaminen on väärin. Joten jos osoitetaan loogisesti, että verotus on varkautta, koska siinä otetaan väkisin toisen omaisuutta, niin seuraa kognitiivinen dissonanssi eli ristiriita vakiintuneissa käsityksissä.

Varastaminen on väärin ja verotus oikein, joten verotus ei voi olla varastamista. Täysin loogista päättelyä, mutta vääristä premisseistä. Premisseistä joita ei kyseenalaisteta, koska niihin on kasvettu. Silpominen on väärin, mutta ympärileikkaus on oikein, joten ympärileikkaus ei ole silpomista.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Kehitysmaa

On oikeasti maa joka kehittyy. Sosialistisessa propagandassa kehitysmaiksi on vain luokiteltu paljon kehittymättömiä köyhiä maita, jotta luotaisiin mielikuva kehityksen ongelmallisuudesta. Kun ihmiset on saatu uskomaan että kehitysmaastatus on huono, niin oman maan kehittymättömyys ei ole poliittinen ongelma. On luotu illuusio, että kehitys on luonnostaan väliaikaista ja tapahtui Euroopan menneisyydessä ja nyt Euroopppa on kehittynyt maanosa. Että vain köyhät maat kehittyvät aikansa kunnes tulevat varakkaiksi.

Kehitys on täysin riippuvaista ihmisistä ja siitä järjestelmästä missä ihmiset elävät. Sosialismi tuhoaa kehityksen. ja johtaa lopulta taantumiseen, kuten voidaan nähdä aiemmista hajonneista sosialistisista valtioista (Neuvostoliitto itäblokki) ja nykyisistäkin sosialismeista (Kuuba, Pohjois-Korea, Venezuela). Hitaasti kasvava sosialismi on hidastanut Länsi-Euroopan kehitystä vuosisadan ajan hitaasti kiihtyvällä tahdilla. Ilman sitä teollisen vallankumouksen talouskasvu olisi jatkunut ilman hidastusta viimeiset sata vuotta. Ehkä jopa kiihtyen.

Nopeinta talouskasvu on vapaimmilla markkinoilla ja samoin nopeinta on kulttuurin ja sosiaalisen elämän kasvu vapaudessa. Rajoittamaton kehitys on suurempaa kuin rajoitettu kehitys.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Dystopia spinnattu utopiaksi

Kaikkien muiden lajien osalta on hyväksytty, etteivät ne lisäänny hyvin vankeudessa. Sama kuitenkin pätee myös ihmiseen. Kaikkien muiden lajien kohdalla alhaista syntyvyyttä pidetään heikkoutena ellei peräti sairautena, mutta ihmisen kohdalla se on olevinaan sivistystä.
Syntyvyyden lasku on seurausta vero-orjuudesta, vapauden riistosta ja sukupuoliroolien tuhosta. Sosialismin spin on ollut väittää aiheuttamansa alhaisen syntyvyyden olevan saavutus, koska se ehkäisee demonisoitua liikakansoitusta. Samalla periaatteella voisi pitää alhaista elinikääkin saavutuksena. Koko yhteiskunnan kattava köyhyyskin olisi sosialistien mukaan saavutus, koska ei olisi demonisoituja tuloeroja.
Sosialismi tuottaa laitostetun lyhyen lapsettoman ja köyhän elämän ja kutsuu sitä sivistykseksi.

perjantai 23. tammikuuta 2015

Pikku sosialistit ja kapitalistit

Idealistinen sosialisti on kuin pieni lapsi, jolle vanhemmat ovat sanoneet, että pitää olla kiltti muita lapsia kohtaan. Lastenhuoneesta kantautuu itku ja kun vanhempi saapuu paikalle, niin siellä se pikku sosialisti hakkaa muita lapsia muovivasaralla päähän. Kysyttäessä, että miksi lyöt, kun sinunhan piti olla kiltisti, sosialisti vastaa, että kun ne muut eivät hyväksneet hänen kiltteyttään, niin ne piti pakottaa hyväksymään vasaralla.

Idealistisella sosialistilla on idea siitä, miten yhteiskunnan pitäisi toimia. Tätä ideaa ei ole yleensä testattu mitenkään, mutta sosialisti uskoo siihen kovasti. Kun sitten lopulta ideaa päästään kokeilemaan käytännössä ja se ei toimi, niin ideassa ei silloinkaan ole mitään vikaa. Vika on ihmisissä, kun he eivät suostu toimimaan niin kuin idea edellyttää. Silloin tarvitaan poliisi pakottamaan ihmiset toimimaan kuten se idea edellyttää. Lyömään kansalaisia kumipampulla päähän heidän omaksi hyväkseen. Oli se oma hyvä sitten päihteettömyyttä, monikulttuuria, uskontoa, rahan jakamista muille tai hippeilyä.

Idealistinen kapitalisti on taas kuin pikkulapsi joka suostuu olemaan kiltti muita kohtaan vain, jos he maksavat siitä kiltteydestä jotain takaisin. Jos pikku kapitalisti koittaa olla kiltti muille tavalla, jota muut eivät arvosta, niin hänelle ei makseta mitään ja sen vuoksi ahne pikku kapitalisti kokeilee muita tapoja olla kiltti. Lopulta pikku kapitalisti saa aikaan sellaisen kiltteyden muodon jota muut arvostavat niin, että ovat siitä valmiita jotain maksamaankin. Sitten pikku kapitalisti alkaa myymään sitä kiltteyttä maksua vastaan, jolla sitten kasvattaa pikku pääomaa, jolla lisää kiltteyden tuotantoaan tehden samalla voittoa, jolla ostaa paljon karkkia.

Nähdessään pikku kapitalistin karkkipussin alkaa pikku sosialisti vaatimaan äitiä antamaan hänelle puolet pikku kapitalistin tuotosta, koska hänestä tuntuu pahalta kun toisella on enemmän kuin hänellä itsellään. Pikku sosialisti kutsuu tätä tunnetta epäoikeudenmukaisuudeksi. Jos hänen vaatimuksiinsa ei suostuta hän alkaa riehumaan, heittelemään tavaroita ja yllyttämään muita lapsia kapinaan.

Huonot vanhemmat antavat kiukuttelevan kakaran saada tahtonsa läpi kuten huono yhteiskunta antaa uhkailevien sosialistien saada omat projektinsa läpi.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Demokratian vertaaminen anarkiaan diktatuurin uhan osalta

1. Historiallisesti demokratiat ovat siirtyneet diktatuuriin useasti (Saksa, Italia, Espanja...) Kuinka monta kertaa vapaa markkinatalous on siirtynyt diktatuuriin.

2. Demokratia ja diktatuuri ovat kummatkin totalitarismin muotoja. Ero niillä on, että miten hallitsijat valitaan. Valtakoneisto on sama. Ihmisten kontrollointi väkivallan uhalla on sama. Demokratia tarvitsee vain valtapyramidin huipun vaihdon siirtyäkseen diktatuuriin. Anarkia tarvitsee koko järjestelmän muutoksen.

3. Demokratiassa valtaan päästään sitoutumattomalla suosiolla ilman mitään vaatimusta toimivan organisaation pyörittämisestä. Anarkiassa valtaan päästään vain kasvattamalla toimiva organisaatio ylivertaisen suureksi.

4. Anarkiassa ihmiset ovat tottuneet vapauteen ja itsehallintaan ja diktatuuriin siirtyminen vaatii mielentilan muutoksen. Demokratiassa ihmiset ovat tottuneet tottelemaan muita ja diktatuuriin siirtyminen ei muuta tottelevaisuutta.

5. Millä perusteella demokratia on edes parempi totalitarismin muoto kuin diktatuuri.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Demokratian perusta

Sata suomalaista julisti Suomen itsenäiseksi vuonna 1917 ja 1918 suurin osa Euroopan valtioista oli sen hyväksynyt, mutta millä oikeudella nämä sata tekivät sen päätöksen suomalaisten puolesta ja millä oikeudella he veivät itsenäisyyden kansalta.

Jos nyt joukko suomalaisia päättäisi itsenäistyä Suomesta omaksi valtiokseen, niin millä perusteella Suomen hallitus voisi sen kieltää. Jos sata ihmistä vaikka päättää keskenään äänestää uuden perustuslain itselleen, niin millä perusteella Suomen perustuslaki ylittää sen, mutta Venäjän laki ei ylitä Suomen lakia. Miksi tämä sadan ihmisen joukko voidaan pakottaa osaksi Suomen demokratiaa, muttei Suomea voida pakottaa vaikka osaksi Venäjän demokratiaa. Mitään periaatteellista syytä ei ole sille, miksi demokratian pitää olla juuri Suomen kokoinen. Sadan suomalaisen itsenäisyysjulistus lopetettaisiin lyhyeen Suomen valtion aseellisella väliintulolla eikä yksikään maailman vallanpitäjistä edes kritisoisi sitä, koska hekään eivät halua alamaistensa nousevan kapinaan. Jos taas Venäjä yrittäisi valloittaa Suomen, niin se olisi jotain, mitä muut hallitsijat vastustaisivat, koska sellainen toiminta uhkaisi heidänkin valtaansa.

Demokratian perusta on sama kuin diktatuurinkin: aseellinen voima. Turha sitä on kaunistella tai peitellä. Kummatkin tyrannioita. Ainoa ero on, että miten päätökset tehdään. Toisessa sen tekevät omaa etuaan ajavat poliitikot parin kauden aikana ja toisessa sen tekee omaa etuaan ajava yksinvaltias elinaikanaan.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Ilmastonmuutoksen perspektiivi

Ilmastonmuutosskeptikkojen parissa on kierrellyt seuraava ilmanstonmuutoksesta huolissaan olevia pilkkaava kuva:


Tähän on vastattu, että sopivasti valikoimalla saadaan mistä tahansa aineistosta omalle kannalleen myönteinen kuva. Ja se tietenkin pitää paikkansa. Tilalle on ehdotettu hieman pitemmän aikavälin graafia seuraavaan tapaan:


Ja sanottu, että viimeinen 18 vuotta on vain osa yli satavuotista trendiä, niin kuin se onkin. Mutta onko tässäkään vielä koko kuva? Ensinnäkin näissä kuvissa on leikattu sekä lämpötilan että hiilidioksidin pohja pois, jolloin saadaan jyrkempi ja siten uhkaavampi käyrä. Toisekseen onko sata vuotta oikeasti riittävän pitkä ajanjakso ilmastonmuutoksen uhkien ymmärtämiseen, kun ihminen on ollut olemassa miljoonia vuosia ja elämä miljardeja. Ei laajemmasta kuvasta ainakaan mitään haittaa ole ilmiön ymmärtämisen kannalta, joten katsotaanpa maapallon keskilämpötilaa ja hiilidioksidin määrää ilmakehässä aina puolen miljardin vuoden päähän.


Valtaosan ajasta maapallon keskilämpötila on siis ollut 5-10 astetta suurempi ja nykyinen kylmä kausi on vain 10 miljoonan vuoden mittainen. Viimeisen sadan vuoden aikana tapahtunutta kasvihuoneilmiö on juuri ja juuri huomattavissa. Entäs sitten hiilidioksidin määrä ilmakehässä?


Hiilidioksidin määrän nousu 390 miljoonasosaan ei edes näy tuossa. Hiilidioksidi määrät ovat olleet siis historiallisesti viisinkertaisella ja jopa kymmenkertaisella tasolla ja tämä koko sen ajan, kun nykyinen elämä on kehittynyt kambrikauden aikana.

Miksi siis pitäisi olla huolissaan ilmastonmuutoksesta ja hiilidioksidipäästöistä? Hiilidioksidin lisääntymisestä ilmakehässä seuraa kasviston määrän lisääntyminen, koska kasvit käyttävät hiilidioksidia yhteyttämisessä ja siten luovat kaiken eläinten käyttämän energian. Nykyisillekin kasveille optimaalinen hiilidioksidimäärä on kolmin-nelinkertainen nykyiseen verrattuna. Elämä taas on kukoistanut paljon lämpimämmässä ilmastossa. Ihminen on subtrooppinen eläin ja keskilämpötilan nousu vain lisää luontaista elinympäristöämme sekä myös sitä elinympäristöä jossa voimme elää talvitakkien ja keskuslämmityksen kanssa. Miksi kasvihuoneilmiötä pelätään, kun kasvihuoneessa oleva ilmiö on siellä jotta ne kasvit, joita tarvitsemme ravinnoksemme, kasvaisivat paremmin. Onko sille mitään muuta syytä, kuin se mahdollisuus, jonka se tarjoaa vihreälle liikkeelle. Jos ilmastonmuutosta ei pidä torjua, niin mihin me enää tarvitsemme vihreitä?